maanantai 28. tammikuuta 2013

Maito ja nakki

"Joka vanhoja muistelee, sitä lekalla päähän", sanotaan. Siitä huolimatta otan riskin ja palaan ajassa vaivaiset 22 vuotta taaksepäin, siis vuoteen 1991.
Suomi putoaa puusta yhä syvemmälle laman suohon, Kimmo Kinnunen heittää Tokiossa kultaa, Nirvana julkaisee Nevermindin ja Metallica mustan. Ynnä muuta.

Henkilökohtaisen perhokalastusharrasteen parissa olen tuohon kesään tultaessa päässyt haparoivien ensiaskelten jälkeen tilaan, jossa siiman päässä vastaan haroo toisinaan myös pohjan tai puunoksien sijasta ihka elävä kosken villi asukki.
Kesä on kuivakka ja monet sen tummuvista illoista vietetään Perhonjoen rannoilla. Enimmäkseen Pirttikosken maisemissa.
Kalapäiväkirjan kirjautuu kala jos toinenkin, sekä tiedot ottiperhoista ja -paikoista. Tuon kirjan mukaan kesän saldo on lopulta nelisenkymmentä Perhonjoen taimenta ja muutama harjus. Enimmäkseen tuppaavat olemaan alamittaisia, mutta mahtuu tuohon joukkoon myös mittakaloja. Suurimmat lähentelevät tavoitteena olleen kahden kilon rajaa jääden kuitenkin hieman sen alle.

Seuraavassa on esiteltynä muutama tuon kesän onginnan kannalta oleellinen perhomalli: Näitä tuli silloin uitettua ja nämä myös siihen aikaan kaloille kelpasivat. Kohtuullisesti ainakin. Saattavat kelvata edelleen.

Antron pupa
Päiväkirjamerkintöjen mukaan kesän tehokkain perho. Veli Autin originelli suoravartiseen koukkuun sidottu oliivi pupa toimi oikeastaan käsittämättömän hyvin, kun huomioidaan olemattomat vesiperhostiheydet verrattuna kirkkaampiin ja vähemmän happamiin vesiin.

Resepti:
Koukku: Nro 10 uppokoukku. Esimerkiksi Knapek W
Painotus: Lyijankaa hieman kookun etuosalle.
Huntu ja takarunko: Oliivi antron blend.
Jalat: Muutama siikanen peltopyytä molemmille sivuille.
Eturunko/thorax: Musta marabou kierrettynä.
Pää: Musta sidontalanka.
Huntu kiinnitetään ensin taakse. Rungon dubbaamisen jälkeen huntu harjataan rungon yli eteenpäin mahdollisimman tasaisesti joka puolelle perhoa ja kiinnitetään. Sidotaan jalat sivuille ja lopuksi kierretään thorax marabousta.

Yellow&Black
Varsin omaperäisesti nimetty oma streamerimalli. Musta-kelta -yhdistelmä toimi silloin ja on toiminut myöhemminkin.

Resepti:
Koukku: Nro 2-4 streamerkoukku, esim. Knapek S
Painotus: Lyijylankaa hieman koukun etuosalle.
Kierre: Ovaali kulta.
Runko: Keltainen `Lureflash Body Wrap´. Ei taida saada nykyään mistään. Kuvan perhossa on käytetty kullankeltaista Salmo Supreme -duppinkia, joka on näyttää vedessä melko samankaltaiselta.
Siipi: Helmiäis-flashabou (esim. Hedron) muutama suikale. Päällä musta kissanhäntä. Sivuilla musta kukko.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.

Fläsä
Tuolloin ei vielä ollut tieto uuden mullistavan tehoperhon - supertinselin kalastavuudesta kirinyt näille lakeuksille saakka. Jonkinlaista tinselin esiastetta on tässäkin havaittavissa. Helmiäisfläsä oli kohtuullisen uusi tulokas sidontamateriaaleissa ja osoitti toimivuutensa salakkaa ja särkeä jäljittelevissä perhoissa.
Resepti: Koukku: nro 6 streamerkoukku.
Runko: Helmiäis flashabou.
Kurkku: Fluoripunainen dubbinki.
Siipi: Helmiäis flashabou, hopea flashabou ja Oliivi pearly (eli sellainen "kierretty" fläsä). Kutakin muutama suikale.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.

"Perhonjoen pupa"
Tähän luomukseen on yhdistelty GRHE:tä, Pheasent tailia ja ruskeaa pupaa. Toimi hyvin loppukesän perhona. En tiedä miksi...
Resepti:
Koukku: nro 12 nymfikoukku.
Kierre: Musta sidontalanka kaksinkerroin.
Takarunko: Luonnonvärinen orava.
Siipiaihio ja sarvet: Kultafasaanin pyrstö.
Thorax: Musta kani.


Paljon on Perhonjoessa vettä virrannut tuon kesän jälkeen. Kaikki tuonaikaiset ottipaikat ovat historiaa Pirttikosken voimalaitoksen (t)ehostuksen nimissä tehdyn ruoppauksen, sekä vuosituhannen vaihteessa Perhonjoella toimitetun uittosäännön kumoamisen, eli koskien kunnostuksen jäljiltä.
Nykyään monttuja ja kivenhuopeita on koskissa moninkertainen määrä perattuihin koskiin verrattuna. Ehkäpä tästäkin johtuen tuolloin kaloja oli helpompi tavoittaa, koska niitä hyviä olinpaikkoja oli niin vähän ja kun ne joskus sattui löytämään, oli niissä hyvin usein myös jotain elävää paikalla.
Nyt, kun kalalle suotuisia kivenhuopeita ja rajavirtoja on jokaiselle taimenelle vaikka kuinka monta valittavanaan, on kalojen paikantaminen ja niiden parhaimpien asentopaikkojen löytäminen paljon haastavampaa.

Tämä juttu ei varsinaisesti liity millään tavoin seuran toimintaan, koska seura on perustettu vasta 8 vuotta kesän 1991 jälkeen.
Kuitenkin, noista yhdeksänkymmentäluvun alun kesistä pikkuhiljaa perhokalastusharrastus alkoi keräämään yhä suurenevaa joukkoa lajista kiinnostuneita koskiemme rannoille ja niinpä vuosituhannen lopulla oli kohtalona vääjäämättä toiminnan saattaminen seuramuotoon myös näissä maisemissa ja näiden vesien äärellä.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Kevättä rinnassa ja odotusta

Koeheitossa Flextec, ja oli minulle positiivinen yllätys. Lumihangella vitosen pintasiima kela tyhjäksi.

Vähän hankintojakin on tullut tehtyä, (bigfish). Wyshwoodin boatman gamebag laukku mihin olen erittäin tyytyväinen. Laukku on suunniteltu kisakalastajan näkökulmasta. Vielä kun pääsee tositilanteessa kokeilemaan.

Wyshwood competition ajoankkuri kaikilla lisukkeilla, näyttää ainakin hyvältä ja toivottavasti oppii käyttämään.

Tämä haavipussi jäi myös käteen, kumipäällysteinen ja oikean kokoinen. Haavi on ehkä enemmän suuniteltu onkijoille mutta se ei haittaa. Varsia ei löytynyt oikeanmittaisia että niitä pitää sitten tuunata yksi jokikalastukseen ja yksi venekalastukseen, helppo vaihtaa kun on kierteillä. Hyvätpuolet näen tässä että koukut ei tartu ja kalanhaju on helpompi pestä pois jos niitä sattuisi saamaan.

Tässä sitten vähän tuloksia sidontailloista.......

...... ja enemmän (Mikan ottiperho)....

..... ja jigi redtag.

Kun kävin katsomassa Wyshwoodin tavaroita niin heräs mielenkiinto karppikoukkuun, tämähän voisi käyttää myös perhosidonnassa. Vahvalankanen ja suhtkoht isokitainen, terävä kuin mikä. Onkipuolella on paljon mielenkiintoista tavaraa mitä pystyy käyttämään myös perhokalastuksessa.
 
Tässä sitten koesidos ja täytyy myöntää että se miellyttää silmää.
 
Piti vielä käydä huoltamassa ukkovarpaan että pystyy taas kahlaamaan hullunlailla.

Toivottavasti toimenpide auttaa liikkumista ja kipu lakkaa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Destination: Unknown

Perhonjokilaakson Perhokalastajat ry järjestää perhokalastuksen sm-karsintakilpailut Perhonjoella lauantaina 1.6.2013
Kilpailu tullaan viemään läpi viime vuoden aikataulun mukaan. Kisakeskuksena toimii Salonkylän koulu.
Kisasivuille (www.kase.fi/kaustisenkalastuskunta/powerbaitforever.htm) tulee päivitystä heti, kun se teknisesti on mahdollista.
Hakuaika kesän karsintoihin päättyy 28.2.2013. Lisätietoja löytyy Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön nettisivuilta.

Alla olevassa kuvassa pönöttää uudet, kevyet ja paremmin roudattavat poolimerkit. Vanhoilla poolimerkeillä lämmitetään tupaa tammikuun pakkasissa vähintään pari päivää...

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sidontailta Savulahna-Academyllä sunnuntaina 17.02.2012 klo16:00
 
Terv. Kajtsu

torstai 10. tammikuuta 2013

Mustaa valkoisella

Luomisen tuska jatkuu...
Perhorasioitani siistiessäni tein huomion, että aika synkkää näyttää rasioiden sisältö olevan enimmäkseen. Että ei värillä niin väriä, kunhan se on musta.
Tästä havainnostani innostuneena sitaisin muutaman tummanpuhuvan suosikkipörhön ja räpsäsin niistä vielä huonot kuvat koko kansan ihmeteltäväksi. Kuvat ovat epätarkkoja, suttuisia ja tärähtäneitä, mutta niin on kuvaajakin. Asiaan:

Liitsi
Kun savulohta närästää tai suu pysyy jostain ulkoisesta stressaajasta johtuen supussa, on aika vaihtaa sen oranssikuulaisen liitsin tilalle - tai sen kaveriksi - tämä synkempi hörhö ja kylläpä taas nakertaa! Materiaalit: Musta motaska (=marabou), musta kukko ja kuula päähän. That's it!

Järviliitsi
Liitsi, tai mikälie dognobleri... vai miksi ne näitä kutsuvat? Pysyy pakastin pulleana ja naapurin koirille riittää kalasoppaa koko talveksi, kun näitä hinaa kesän killelammikoilla.

Punaperä
Legendaarinen Halsuanjoen tehoperho. Ehdottomasti Pitkäkosken paras perho - mikäli et käytä muita perhoja.

Järvinymfi
Todellinen aution saaren perho, jos saari sijaitsee järvessä, missä on kohtuullinen harjuskanta. Ja resepti edelleen samaa "kohtuullisen" yksinkertaista tasoa: Mustaa motaskaa ja kukkoa, helmiäisfläsäkierteellä.

Siikanymfi
On testattu ja toimii. Todisteena jaksovoitto (joka tuskin toistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana) sm-finaalissa 2012.

Pomon poika II
Paikallisen lohenkalastuskeskuksen eli Mosalan laattojen seutuvilla nimeä kerännyt ja mainetta niittänyt Pomon poika - perho on saanut seuraajan. Esikuvana toimi kissan leluksi sidottu turjake, joka näytti niin elävältä olohuoneen lattialla "uidessaan" (siis se lelu, ei kissa) että jouduin tekemään kirjavien lohien pään menoksi samantyylisen, ihan oikean perhon. Ei siis ole vielä testattu, mutta toimii se. Pakkohan sen on toimia.

Tässäpä siis tämänkertainen otos saastetta nettiin ja haukut otetaan vastaan iloisin mielin.